Kaada lasiin lempijuomaani

Ollakseen ammatiltaan viskitislaaja ei tarvitse olla viskitietäjä. Ammatti voi kuitenkin aiheuttaa yllättävän suuria tunteita kyseistä nestettä kohtaan. Niin kävi Marille(kin).

Viskitislaajaksi ei tarvitse syntyä

Mari ei ollut koskaan edes maistanut viskiä aloittaessaan Kyröllä. Muutama vuosi mäskäystä, tislausta ja maistelua on kuitenkin aiheuttanut sen, että viskitislaaja nauttii nykyään mieluiten juuri sitä. Pullotusvahvuudessa, mieluiten savuisena. Aina sellaisenaan ilman jäitä. Nautiskellen. 

Odotus palkitaan

Kyrön ensimmäinen vakiopullote näki päivänvalon elokuussa 2020. Siinä ei savun makua ole, mutta Mari on niitä savuisiakin versioita ehtinyt jo maistella. Kun kyröläinen savuviski saadaan savustuksen, mäskäyksen, tislauksen ja tynnyrikypsytyksen jälkeen pulloon, löytyy siitä tasapainossa savun makua ja karamellia. Mari nostaa esiin mausteiden kirjon ja paahteisuuden.

SUOMALAISTA RUISTA KANSAINVÄLISISISSÄ KUVIOISSA

Ennen Kyrölle tuloa Marilla ei ollut mitään tietoa viskistä. Ei makumaailmasta tai valmistuksesta. Työn oppi silti helposti. Enemmän hankaluuksia oli aluksi löytää sisäänkäynti tislaamon tiloihin. 1908 rakennetun meijerin tiloissa kun salakäytävät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tule joskus käymään kierroksella niin näet itse.

Nyt kun uusi viskitislaamo on rakentunut pihamaalle ja oikeat ovet auenneet jo muutaman vuoden ajan, Mari tunnustaa kamppailevansa enää englannin kielen kanssa – väittää olevansa umpisurkea siinä. Me väitämme, että aina voi muistuttaa osaavansa suomea. Siinä on tilastojen mukaan tekemistä kerrakseen. 

LASISSA LEMPIJUOMA

Iltaa istuessaan Mari kaataisi lasiin jotain kevyttä ilman savuisuutta ja juttelisi metsästyksestä. Mutta kun elämä heittelee, valitsisi viskitiimin oma whisky mama lasiin Bunnahabhain vahvasti savuisen tuotteen. Kiroaisi suomeksi ja lähtisi metsään.