Vuosisadan myytti: viski on miesten juoma

Maailmassa on muutama viskiä tislaava nainen. Yksi heistä löytyy Kyrön tislaamolta.

Niin, vaikka se uskomattomalta kuulostaa, viskin ei tarvitse olla parrakkaan, pian eläköityvän ja itsekseen murahtelevan miesoletetun tislaamaa. Viskiä ei tarvitse tehdä keskiaikaisen perinteen mukaisesti Skotlannin piskuisessa syyssateessa ja kypsyttää tynnyrissä kolmeasataa vuotta.

Huhhuh, niin se maailma muuttuu eikä kyydissä meinaa pysyä!

Vai onko aika katsoa peiliin ja myöntää, että viskimaailmankatsomuksemme on melkoisen pölyttynyt.

Päivitetään sitä siis ja puhutaan Mari Saarenpäästä, Kyrön viskitislaajasta.

Lääketehtaalta viskin pariin

Mari Saarenpää ei vastaa viskitislaajan stereotypiaa oikeastaan mitenkään.

Hän on 36-vuotias kemian tekniikkaa opiskellut insinööri. Kahden lapsen ja kahden koiran äiti ratsastaa, metsästää ja pelaa lentopalloa. Marilla on isosisko, joka on häntä yhden minuutin vanhempi. Yhdessä he kasvoivat ja opiskelivat ylioppilaiksi Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla.

“Viimeisimpänä ennen Kyröä olin lääketehtaalla töissä. Labratyö on aina ollut mieluisaa, joten ajattelin että eiköhän tuo tislaaminenkin minulta onnistu.”

Mari on vieraillut monilla viskitislaamoilla ympäri maailmaa, mutta muita viskiä tislaavia naisia hän ei ole vielä tavannut.

“Toisinaan kohtaa jonkinlaista epäuskoisuutta siitä, että voisin osata hommani kun olen nainen”, Mari naurahtaa.

“Kyllä meitä varmasti on muitakin. Instagramissa olen muutamaan naistislaajan profiiliin törmännyt.”

Viskistä Mari ei tiennyt Kyröllä aloittaessaan oikein mitään. Tuskin oli siihen mennessä koskaan edes maistanut viskiä. Jos olikin, ei se ollut tehnyt lähtemätöntä vaikutusta.

“Se on ollut myöhemmin vahvuus: olen saanut itse luoda makupaletin ja mieltymykseni.”

Ensimmäinen Marin maistama viski oli Kyrön ruisviskiä, joten ensikosketus viskeihin oli melko erikoinen: Kyrön viski yhdistelee eri viskinvalmistusmenetelmiä ja se valmistetaan sataprosenttisesta rukiista – toista sen kaltaista viskiä ei maailmalta löydy. 

“Moni viski tuntui kovin pliisulta Kyrön viskin jälkeen. Mutta osasta on löytynyt myös mukavaa keveyttä ja raikkautta”, viskitislaaja tuumaa. 

“Meidän viski asettaa riman aika korkealle, vaikka itse sanonkin. Tykkään rukiin makeudesta, mikä meillä pääsee upeasti esille.”

Jokaiselle löytyy sopiva viski

Mainos- ja elokuvamaailma on luonut viskistä juoman, jota nauttivat vain keski-ikäiset miehet sikari suussa ja paksu rahatukko takataskussa.

Mari ei keksi mitään järkevää selitystä tilanteelle – ehkäpä kyseinen myytti olisi jo aika kuopata. Myyttejä hyvästellessä voi nauttia esimerkiksi viskitislaajan omia lempiviskejä.

“Joko Bunnahabhain:lta vahva savuviski tai jokin kevyempi savuton, esimerkiksi Glenmorangie tai The Macallan”, Mari listaa suosikkejaan.

Mari muistuttaa, että viskistä ei tarvitse tietää oikeastaan mitään, jotta siitä voi nauttia. Kyrön vahvan maun omaava ruisviski toimii esimerkiksi mainiosti cocktaileissa sen sijaan, että sitä pitäisi aina nauttia sellaisenaan, korkeintaan sen sikarin kera.

“Viskimaailma on täynnä kliseitä ja stereotypioita, joita tuntematta pärjää varmasti paremmin. Oma makuaisti riittää.”

Eikä aina tarvitse hifistellä viskilasin äärellä, ei edes viskitislaajan.

“Saunassa juon kyllä karpalolonkeron.”