Viskin juomisen ABC

Vanhoihin sananlaskuihin on helppo turvautua silloin, kun puhutaan asioista, joista jokaisella on painava sana sanottavana. Makunsa kullakin pitää kuitenkin paikkansa varsinkin, kun puhutaan viskistä ja siitä, mikä on oikea tapa juoda viskiä.

Makunsa kullakin

Kirjoittajasta riippuen ensimmäinen ja ainoa sana tässä kokonaisuudessa voisi olla sellaisenaan. Aivan yhtä hyvin tuon sanan voisi korvata lauseella: Lisää aina tilkka vettä viskilasiisi. Tapoja ja tyylejä on kuitenkin valehtelematta ihan yhtä monta kuin on juojiakin. Se juuri tekeekin tästä niin kovin mielenkiintoista. Viskin valmistaminen on oma tieteen- ja taiteenlajinsa. Lisää siitä toisella kertaa. Keskitytään nyt siihen, mitä tapahtuu, kun neste kaadetaan lasiin. Ja itseasiassa, siinäpä vallan mainio aasinsilta.

Tippa, tippa eikä yhtään lorausta

Aloitetaan siitä lasista. Jos olet katsonut yhtään jaksoa Netflixin suosittua, Brittien monarkiasta kertovaa The Crown -sarjaa, olet varmasti huomannut itse kunkin kuningasperheen jäsenen siemailevan viskiä harva se päivä tumbler-lasista. Klassinen tumbler viskillä täytettynä löytyy myös emojinäppäimistöstä: sellainen tasareunainen ja paksupohjainen, erinomaisesti bourbonille sopiva klassinen viskilasi. 

Skotit eivät kuitenkaan kaada mallasviskejään tumbler-lasiin. Säästäväisiä kun ovat, he käyttävät yleensä Glencairn-lasia. Siinä on muutama huomioimisen arvoinen hyvä puoli. Ensinnäkin, viskin tuoksu tulee Glencairn-lasista parhaiten esille. Toisekseen, vaikka lasi kaatuisi, pysyy viimeinen tippa aina lasin pohjalla “tallessa”. Sanotaanko, että niitäkin iltoja on vietetty, kun tätä on tullut testattua. Silti vielä kolmas huomio, joka ei liity millään tavalla Glencairnin hyviin puoliin: paras lasi on yleensä se, mikä on saatavilla. 

Lasin lisäksi meidän kannattaa puhua hetki lämpötilasta. Ei siitä, miltä ulkona talvisena aamuna napapiirin yläpuolella tuntuu eikä siitä, kuinka kuumissa löylyissä savuviskistä voi vielä nauttia. Lähdetään liikkeelle huoneenlämmöstä. Avattuja viskipulloja kannattaa säilyttää huoneenlämmössä suojassa suoralta auringonpaisteelta. Ja samalla tavalla lasiin kaadettu viski kannattaa monen mielestä nauttia: huoneenlämpöisenä. Tässä vaiheessa auringon vaikutus on lähinnä positiivinen. Huoneenlämpöisenä varsinkin mallasviskin monimuotoisuus ja hienovaraiset aromit pääsevät parhaiten esiin. Oletko tottunut lisäämään lasiin jääpalan? Se toimiikin hyvin intensiivisten ja korkean alkoholiprosentin omaavien viskien kanssa (tarkoitamme ehkä bourbonia, kanadalaista tai irlantilaista, jotain täyteläistä). Ja mitäpä sitä salaamaan. Joskus kylmän tuoma ensiapu on parasta mahdollista lääkettä. Myös sisäisesti.

Aika on kultaakin kalliimpaa

Viimeinkin! Olet saanut (huoneenlämpöisen) viskin kaadettua lasiin. Ehkä Glencairniin, ehkä ihan johonkin toiseen. Olet valmis maistamaan. Mutta odota silti vielä hetki. Kiepauta juomaa lasissa kevyesti ja katso mitä tapahtuu. Sen lisäksi, että saat liikkeen avulla avattua viskin aromeja, saat selville viskin taustoja. Hitaasti, paksusti, jopa öljyisesti lasinpintaa pitkin valuva neste on melko varmasti kypsynyt tynnyrissä pitkään tai sitä on saatettu kypsyttää hetki sherrytynnyrissä. Nuoret, tynnyrivahvuiset ja väriltään vaaleammat viskit valuvat yleensä kapeina, rosoisina viivoina takaisin lasin pohjalle. 

Älä aiheuta myrskyä lasissa. Pienen pyöräytyksen jälkeen voit huoletta antaa viskin hengittää hetken. Meistä kuka tahansa voi kuvitella rankan työviikon päätteeksi hetken, kun haluaisi olla ihan yksin ja rauhassa. Juuri kuten viski siinä lasissa. Ja sitten vihdoin, on aika napata lasi käteen ja kohottaa se kohti… nenää. Sillä ennen kuin maistat, on hyvä haistaa. 

Siirappinen, suolainen vai savusauna

Maista joskus makaronilaatikkoa niin, että pidät nenästä kiinni. Huomaat varmasti uusia puolia vanhassa klassikossa. Huomaat ehkä myös, miten tärkeä osa tuoksulla on makuun. Sallinet meidän paljastaa pienen salaisuuden. Tuoksuttelu ei ole pätemistä. Itseasiassa, jos  avaat suutasi vähän, kun haistat vahvaa alkoholia, saatat huomata uusia puolia juomassa ihan huomaamattasi. Näyttäähän se tosin juuri niin hölmöltä kuin kuulostaakin, mutta toisaalta nämä hetket ovat parasta mahdollista kuvamateriaalia sosiaaliseen mediaan.

Jossain vaiheessa aromit alkavat paljastua. Mitä haistat? Mitä maistat? Tuleeko lasissa olevasta nesteestä mieleen makea, suolainen vai savusauna? Ehkä tuoksussa on merivettä, ehkä nuotion savua. Joskus näitä huomioita voi kirjoittaa ylös mustakantiseen vihkoon ja muistella myöhemmin makujen sinfoniaa. Sekoittaa cocktaileja, joissa maut pääsevät oikeuksiinsa. Parasta voi silti olla pitkäksi venähtäneen illan päätteeksi, että muistat siitä vain aamupalaksi tarjotut pannukakut tai auringonnousun, jota ystäviesi kanssa pääsitte todistamaan. Se voi maistua paremmalta kuin mikään neste mistään lasista.